Jari Tervo -

Median myllyt

Jos olisin saanut pihatontun joka kerta, kun toimittaja ennen haastattelua pahoittelee, ettei hän ole ehtinyt varsinaisesti lukea kirjaa, jonka vuoksi hän haastattelee minua, niin minulla olisi tällä hetkellä mökkini edustalla neljäkymmentäkuusi pihatonttua.

Tämä luku syntyy tietysti vain niistä toimittajista, jotka ovat synnintunnossaan tunnustaneet asian vapaaehtoisesti. Toiset ovat uskotelleet minulle ja mahdollisille katsojilleen ja lukijoilleen lukeneensa kirjan ja surffailleet takakannesta, kustantajan esitteestä tai kritiikeistä poimimiensa yksityiskohtien myötätuulessa.

Vilunki on tietysti sallittua eikä tarkoitukseni ole päästellä loukkaantunutta narinaa. Nelisataasivuisen ei-dekkarin lukeminen seuraavaksi päiväksi on haastavaa kenelle tahansa. Muistelen sitä paitsi kirjoitelleeni omina toimittajavuosinani juttuja monista asioista, joista en tiennyt mitään, kuten esperantosta ja maaseudusta.

Kun esikoisrunoni ilmestyivät, maan ääriin kuuluvan pamahduksen sijaan ei tapahtunut mitään. Kävin kustantajan kiertueella Kemissä ja Oulussa. Minun olisi pitänyt kaksikymmentäyksivuotiaana lukea keskinkertaisia runojani salilliselle keski-ikäisiä naisia, mikä ehdotus kauhistuttaisi kyllä nykyisinkin. Kerroin runojen sijaan niitä näitä ja lupasin kustantajan tarjoavan kirjaväelle viinaa niin paljon kuin maha vetää.

Radiokanavia oli esikoisteokseni ilmetymisen aikoihin 80-luvun alussa kaksi ja tv-kanavia saman verran. Kirjailijat ja heidän puuhansa eivät olleet lehdistön kiinnostuksen kärjessä. Nykyisin tilanne on toinen. Kirjailijat kommentoivat, kolumnoivat ja leikkivät televisiossa. Vanhempien kirjallisuusihmisten mielestä näin kirjailija menettää uskottavuutensa: Väinö Linna ei hypännyt televiossa. Siinäpä oli vasta hieno kirjailija.

Se on totta. Väinö Linna oli hyvä kirjailija, mutta televisioon hän tunki mielellään. Kymmenkunta vuotta sitten Yleisradion kakkoskanavalla oli sarjaksi asti esittää Väinö Linnan haastatteluja milloin mistäkin aiheesta. Joskus varsinaista aihetta katsoja ei keksinyt millään.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana suomalaisten kirjailijoitten saaman julkisuuden määrä on varmasti kymmenkertaistunut. Miten se on vaikuttanut esimerkiksi kirjallisuuden myyntiin? Ei mitenkään. Kirjojen myynti ei ole kymmenkertaistunut eikä edes kaksinkertaistunut. Liekö kasvanut ollenkaan. Onko lisääntynyt julkisuus vaikuttanut kirjallisuuden sisältöön? En usko.

Ihmisellä täytyy olla vikaa päässään, jos hän ryhtyy kirjoittamaan kirjoja saadakseen julkisuutta. Vikapäisyys on tosin ehdoton edellytys hyvän kirjallisuuden syntymiseen.

Media ei jauha kirjailijoita myllyssään sen vuoksi, että kirjallisuuden asia on niin ylivoimaisen tärkeä. Kirjailijat ovat medialle biomassaa, joka pystyy aavistuksen keskivertojulkkista mehukkaammin artikuloimaan itseään. Kirjailijaa tarvitsee vähemmän toimittaa. Se on niin yksinkertaista.

Medialla ei ole mielipidettä. Sillä on sata keskenään ristiriitaista mielipidettä.

Media on koko ajan oikeassa. Sen oikeassaolemisesta on kehitetty matemaattinen kaava. Se menee näin: 24/7.

Jari Tervo